Juutalaiskortteli

Normaalit aamutoimet ja sitten metrolla keskustaan. Jalkauduimme Staromestskan asemalla ja kak, olimme perillä. (Kyllä on kätevä turistille tuo metro. Voi asua vähän keskustan hälinän ulkopuolella ja silti parissa minuutissa on siellä.) Kävelimme kohti juutalaisten hautausmaata ja synagoogaa, mutta kun liput jokapaikkaan olivat luokkaa 150kr eli 300kr per käynti niin tyydyimme katselemaan niitä ulkopuolelta. Eikä suoraan sanottuna niin kauheasti kiinnostanutkaan mennä jokapaikkaan sisälle. Liekö turismiähky vaivannut vai mikä? Taitaa olla kyllä vähän M:n syytä, vaadin nimittäin päästä hevosrattailla ajelulle edellisiltana ja siihen meni melkein kaikki jäljellä olleet paikallisvaluutat... Se maksoi nimittäin 800kr eli noin 32€, ja niillä rahoilla olisi kyllä päässyt moneen paikkaan. No, olihan se ainakin ainutkertaista, mietippä nyt. Ajelet eräässä Euroopan kauneimmistan kaupungeista samalla tavalla kuin ihmiset 200 vuotta sitten. Oli se sen arvoista. Syömään ja pari paitaa ostamaan menimme sitten Hard Rock cafeeseen. Siisti mesta, ja todella tuhdit hampparit. Alkupalaksi otettu nacho - lautanen taisi olla liikaa kun kolmannes burgerista jäi molemmilta syömättä. Hyvää se kyllä oli, ja saipahan taas joku rikas vähän lisää rahaa. Täältä päätimme välillä pistäytyä "kotona" kun tuntui olo niin raskaalta eikä oikein ollut määränpäätä vielä valittuna.

TV-torni

Pienen levon jälkeen päätimme piipahtaa tuossa valtavassa yli 200 metriä korkeassa kommunismikauden lopun monumentissa. Jälleen metrolla miltei tornin juurelle, ja täälläkin silmään pistää se, että kauniita taloja vaan on ja on. Osa on ehditty huoltamaan, mutta osa on hieman surullisen näköisiä kun kommunismin aikaan mihinkään vanhan korjaamiseen ei ollut varaa vaan piti koko ajan rakentaa uutta. Joka tapauksessa sijoitimme viimeiset likvidit käyttörahat sisäänpääsyyn torniin, 150kr per suu. Hississä valitsimme kolmannen kerroksen eli näköalatasanteen. Erikoinen kolmas kerros, 93 metriä maan pinnan yläpuolella! Näkymät olivat tottakai huikeat. Räiskimme kuvia ja ihmettelimme jälleen miten kaunis Praha on. Toisessa kerroksessa (66m maan pinnalta) oli näköalaravintola, jossa piipahdimme vain ovella. Täällä nimittäin tuntui olevan pakko tupakoida koko ajan, joten sankkis oli sen mukainen. Komeaa olisi ollut kyllä syödä tuolla, mutta ei sitä käryä jaksanut. Alas siis.

Teimme metrossa paluumatkalla päätöksen nostaa hieman lisää paikallista valuuttaa, koska taskut olivat aika tyhjät tässä vaiheessa. Huonosta kurssista viis, nostin 1000kr "kotiaseman" pankkiautomaatista. Kivuton operaatio, kyllä nykytekniikka on aika kiva asia toisinaan. Kiertelimme vielä lähikortteleita etsien jotain sopivaa pizzeriaa ruokapaikaksemme. Ja löytyihän se, La Romatica tai jotain sellaista nimeltään, mukava pienehkö pizzeria. Listaa tutkittuamme tilasimme shotin tsekkiläistä luumuviinaa maistiaisiksi, pullon punkkua palan painikkeeksi ja tuopin olutta odottelun ajaksi ja tietysti pari pizzaa. Koko systeemi maksoi 396kr eli alle 16€! Kannattaa siis sekä asua että syödä keskustan ulkopuolella. Tunnelma on aivan toinen kun ympärillä on käytännössä pelkkiä paikallisia, turismivilinä loistaa poissaolollaan ja hinnat tippuu puoleen. Söimme ja joimme siis hyvin, ja paikallinen punkku oli niin meidän makuumme sopivaa että päätimme kävellä aiemmin näkemäämme markettiin ja ostaa sitä myös kotiin. Maksoi kaupassa muuten 51kr eli n. 2€ joten laitoimme elämän risaiseksi ja ostimme useamman pullon. Yksi kalliskin otettiin maistiaisiksi, se maksoi peräti 130kr eli n. 5€. Eväät laukkuun ja vielä lähipubiin oluelle ja punkulle. Kyllä täytyy sanoa että tsekit osaa todella tehdä olutta!