Torremolinos
Aamupala: kahvia, patonkia metukalla, tomaatilla ja kurkulla, mehua. Kamat pakettiin ja autolle, tänään on nimittäin määrä käydä Nerjassa.

Nerja

Saavuimme Nerjan kylään lukemattomien liikenneympyröiden kautta. Täytyy jälleen todeta että navigaattori säästää aikaa ja ärräpäitä aivan tolkuttomasti. Sainoisin jopa että ilman sitä en itse viitsisi täällä paljon autolla pyöriskellä.

Nerja on kaunis ja valkoinen kylä, jonkin verran vähemmän turistoitunut kuin Torremolinos mutta turistoitunut kuitenkin. Ei kuitenkaan erityisen häiritsevästi tähän aikaan vuodesta. Seuraavan kerran kun tulemme Epsanjoolaan otamme pelkät lennot ja tulemme tänne, täällä on aika lupsakkaa ja rauhallista.

Varsinainen kohde tänään oli siis Nerjan tippukiviluolat. Ennen luolastoitumista kuvittelin mielessäni että jaahas, ahtaudutaan johonkin kosteaan ja kylmään siivouskopin kokoiseen koloon, mutta Nerja pääsi kyllä todella yllättämään. Ostimme liput ticket boothista, ã 8:50€. Ei halpaa, mutta sen arvoista. Marsimme lipunrevintäpisteen kautta portaita maan alle, ja ensivaikutelma esikammiossa olikin että tjaa, olin oikeassa. Pieni ja hikinen reikä maassa.

Ennakkoluuloistani huolimatta jatkoimme esikammiosta eteenpäin ja kas; valokuvaajan huuto ”HOLA! PHOTO!” - herätti minut epäluuloistani. Seuraava luola olikin sitten jo jonkin verran suurempi kuin meitin talo! Ja totta tosiaan, täällähän on tippukiviä! Aika hienoa. Tässä luolassa oli myös joitain vitriinejä ja niissä pääkalloja, kivikautisia kirveitä sun muuta siistiä kamaa. Olin jo ihan että ”no olihan tämä ihan OK” kunnes tajusin että reitti jatkui edelleen.

Sitten olikin jo M:n aika hämmästyä, seuraavaan luolaan oli nimittäin rakennettu konserttisali! Se olikin jo aivan sika hieno! Hohhoijailin aikani oviaukolla luolan valtavuutta, ja toivuttuani hämmästyksestä räpsin valokuvia sen minkä kerkesin. Valokuvat eivät kyllä tee mittakaavalle oikeutta, luola oli todella vaikuttava! Kulkureitti jatkui ”näyttämön” yli luolan takaseinää ja seuraavaa luolaa kohti. Seuraavan pienen porrasnousun jälkeen oli taas leuka lattialla: tämä se vasta oli suuri luola! Ainakin jäähallin kokoinen! Pelkästään luolan keskelle muodostunut tippukivipaasi oli varmasti eskolanmäkeläisen suurehkon kerrostalon kokoinen! Ei saastamangeera mikä mesta! Jos joskus teet matkan Epsanjan aurinkorannalle niin tänne on pakko tulla, aivan sikahieno paikka. Latailen taas kuvia jahka ennätän mutta usko siihen saakka puhetta; hieno on mesta. Vaikka paikalla sattui olemaan paikallisia koululaisia luokkaretkellä heidän möykkäämisensä ei haitannut pätkääkään, luola vei kaiken huomion. Thumbs up!

Frigiliana
Vaikka Nerjan luola olikin ylenpalttinen kokemus niin kyllä Espanjalaisten itse valitsema Andalusian kaunein kylä jaksoi ilman muuta kiinnostaa, olenhan valkoisten kylien ja kauniin arkkitehtuurin ihailija. Nerjasta lähdettiin nousemaan serpenttiiniteitä myöten, ja tätä jatkui vielä vaikka kuinka kunnes henkeäsalpaavien oliivilehtomaisemien jälkeen saavuimme perille.

Ei ole Frigiliana aiheetta saanut tunnustusta kauneudestaan. Vuoren rinteessä lepäävä rauhallinen pikku kylä, kaikki rapattu valkoiseksi ja paljon Kreikkalais-tyylisia sinisiä ovia. Kukkalaatikoita joka ikkunalla ja parvekkeella, henkeä salpaavat vuoristomaisemat ja kiireetön elämäntapa. Jumansgegga miten onnekkaita ihmisiä täällä asuu! Kuvat kylästä puhukoot puolestaan, en osaa laittaa sanoja sellaiseen järjestykseen että ne tekisivät näille maisemille oikeutta. Sen osaan kuitenkin sanoa, että haluan muuttaa tänne.