Aamiaista

Matkapakettiimme kuuluu aamiainen kahdelle joka aamu, ja siitä aloitettiin tänään. Mysliä ja jogurttia, tuoremehua, kaffia, teetä, leipää, pullaa, maitoa, juustoa... OK siis. Ei nyt ihan mikään Sokoksen aamiainen mutta vähintään riittävä. Kunnon startti päivälle niin jaksaa kävellä. Meitin hotellin aamiainen on myös jossain lähellä sijaitsevan Sibelius - hotellin asukkaille. Suomalaisia tavattiin siis jonkin verran. Itse kattaus oli varsin pienessä salissa, neljän hengen pöytiä taisi olla vain neljä. Tunnelma oli varsin kotoinen.

Prahan linna

Aamutoimien jälkeen marssimme kuin kunnon turistit ainakin lähimmälle metroasemalle ja ostimme kolmen päivän passit julkisiin kulkuvälineisiin. Eli "landepassit".Hinta 330 kr, about 12€. Ei liikaa siis. Vuorokauden passi olisi maksant ainoastaan 100kr mutta vaivan välttämiseksi otimme koko reissun kerralla. Sama passi kävi myös ratasjunaan, joka vei pikku Eifel-tornin juurelle. Passit taskussa hyppäsimme metroon ja ajaa päräytimme Prahan linnan likelle. Käveltävää jäi vielä muutama sata metriä, jyrkkään ylämäkeen tietenkin. Linnaan saavuimme ns. takaovesta, jossa näimme vahdinvaihdon. Sama toistui myöhemmin hieman suuremman yleisön edessä pääportilla. Portilla oli sellainen näköalatasanne ja maksullinen kaukoputki. Ryökäle nielaisi K:n rahat, 20kr! Ai ai sitä harmin määrää!

Näkymä Prahaan linnan takaportilta.

Sisällä linnassa otimme heti ensimmäisen sivukujan jota seurasimme. Heti kohta löytyi pieni pulju josta ostimme reissun postikortit. Kivoja kortteja, ei ihan normaaleita neliskanttisia.

Tästä jatkoimme Pyhän Vituksen katedraalille, joka oli osittain remontissa. Mahtava laitos! Sitä joskus herää ihmettelemään kuinka sinnikäs ihminen on kun ajattelee tuonkin pytingin rakentamisajankohtaa ja silloista tekniikkaa verrattuna nykyiseen... On siinä palanut nortti poikineen!

Linnasta siirryimme katsomaan pääportin vahdinvaihtoa tasatunnilla, samanlainen kuin toisessakin päässä kuten tuli jo todettua, mutta enemmän yleisöä. Portilta alas johtavan kujan yläpäässä pistäydyimme lattella ja suklaakakulla, ai ai miten veikin kielen mahaan! Selkeästi jokin rommisuklaakakku, M:n suosikki. Kaffen jälkeen jatkoimme katua alas vanhaan kaupunkiin, joka oli aivan mahtava. Jos turisteja (ilmeisesti oli myös paikallinen luokkaretkiaika) ei olisi niin paljoa niin olisi helppo kuvitella vanhat hevosrattaat kadulle kulkemaan. Suuntana meillä oli ratasjunan asema, mutta koska Kaarlen silta oli niin likellä piipahdimme myös siellä. Toinen käsi lompakon päällä ja kameralaukku etupuolella katsastimme osttain remontissa olevan sillan. Upea, kuten arvata saattaa. Tästä John Lennonin seinän kautta ratasjunalle, ja sillä pikku Eifeliä katsomaan. Mäen päällä oli upea ruusutarha, kämmenen kokoisia ruusuja eri väreissä. Jotkut kukkaryppäät olivat jopa päätä suurempia.

Pikku Eifel

Eivät halunneet kuulemma kilpailla ranskalaisten kanssa kenellä on komeampi torni, rakensivat sitten kuitenkin tötterönsä mäelle jotta huippu olisi korkeammalla... Kieroja pirulaisia! No kuitenkin, aika komian tornin ovat tehneet, ja ylätasanteelta oli aika huikeat näkymät. Praha on kyllä kaunis kaupunki, ei voi muuta sanoa. Muutamaa lukuunottamatta kaupunki on vailla rumia pilvenpiirtäjiä ja nyt, kun kaupunkia on restauroitu komminismin ikeen päätyttyä niin kylläpä on loistavaa arkkitehtuuria. Itse torni on jotain 60 metriä korkea ja rakennettu teollisen vallankumouksen aattona, samoihin aikoihin kuin Pariisin tornikin. Silloin insinöörityö tarkoitti vähän muuta kuin nykyään...

 

Näkymä tornista alas

Shoppailua

Aikamme katseltuamme maisemia laskeuduimme takaisin alas. Mainittakoon, että torniin ja tornista on kiivettävä portaita pitkin, ei siis välttämättä sydänvikaisille sopivaa toimintaa. Ratasjunalla takaisin alas, ja kohti Kafkan aukiota. Shoppailimme hieman (ei varsinaisesti M:n suosikkipuuhaa), mm. pienen kameran Katille kun HP sanoi sopimuksensa irti. Maksoi about 4000 kr, siis noin 160€. Ihan kohtuullinen hinta ja kamera tuli tarpeeseen. Batalta M osti Ultralight - kengät kun tuntuu että pohkeet kramppaa nykyisissä. Sitäpaitsi umpikenkä tuntuu aika tukalalta pitää koko päivä jalassa... Söimme opaskirjan suosittelemassa ravintolassa nimeltä U pinkasu, ja molempien kala-annokset olivat kyllä todella hyviä. M luonnollisesti huuhteli ruodot suustaan oluella, joka yhtä luonnollisesti oli todella hyvää.

Juomakulttuurista

Täällä vaikuttaa siltä että ihmiset tulevat työpäivän jälkeen johonkin pubiin syömään ja juomaan muutaman oluen, ja sitten illalla 6-8:n aikoihin marssivat kotiin. Tai sitten ensin kotiin ja sitten ystäviä tapaamaan, mihinkäs muualle kuin yhteiseen olohuoneeseen, pubiin. Sellaista räkäkännäilyä täällä näkee hyvin vähän, toki juoppojakin on niinkuin kaikkialla, mutta ottaen huomioon tsekeille ominaisen tavan juoda olutta runsaahkosti/tsekki/vuosi niin hyvin vähäistä se on. Myös brittien harrastama sikailukulttuuri loistaa poissaolollaan, ainoat britit jotka olemme nähneet ovat käyttäytyneet ihan sivistyneesti. Kaikenkaikkiaan siis hyvin M:lle sopiva tapa; kun päivä on pulkassa niin pari olutta siinä illan suussa lähipubissa ja sitten kotiluolaan maate. Yksinkertaista.