Letecke muzeum (ilmailumuseo)

Opaskirjan mukaan Prahan ilmailumuseossa on yksi parhaimmista kokoelmista toisen maailmansodan aikaisista lentokoneista, mm. ME 209, Spitti, BF109, myöhempien aikojen MIGejä lukematon määrä, jne. Matkan sinne taitoimme jälleen julkisilla: metrolla A-linjaa Namesti Mirun asemalta Mustekin asemalle josta vaihto B-linjalle. Tätä ajoimme Ceskomoravskan asemalle jossa nousimme jälleen maan pinnalle mennäksemme dösään numero 375. Muitakin vaihtoehtoja oli, mutta tämä tuli laiturille ensimmäisenä. Bussista hyppäsimme Kbelyn asemalla, joka oli sitten yhtä asemaa liian aikaisin. Tosin matkaa oli vain pari sataa metriä joten vahinko ei ollut suuri. Museoon oli ilmainen sisäänpääsy, joten portilta kaikkien koululaisten kanssa samassa rytäkässä sisään. Yritimme karistaa naperot kannoiltamme hyökkäämällä heti ensin WWII - halliin, mutta ne ryökäleet tulivat heti kohta perässä. No eipä tuo nyt niin kauheasti haitannut, mutta onhan se suomalaiselle pikkukaupunkilaiselle inhottavaa olla ruuhkassa... Tuli sitten luettua huonosti hallin ovella ollut kyltti, jossa selitetttiin mitä täällä saa tehdä ja mitä ei. Eli luulin, että kuvata ei saa koska kamera oli ikonirivissä viivattu yli. Myöhemmin luin taulun tarkemmin ja kyllähän siellä sai kuvata omaan käyttöön ja ilman salamaa... Voi hitto. No, sain kuitenkin lauottua about 300 kuvaa ympäri museota joten kyllä niitä ihan riittävästi on.

Kommunismimuseo

Ilmailumuseosta siirsimme itsemme takaisin keskustaan ja kommunismimuseoon. Se se oli silmiä avaava kokemus! Kun Neuvostoliitto aikanaan miehitti Tsekkoslovakian niin kylläpä se myös riisti sitä! Tsekit kun eivät olleet tyhmiä ja uskoneet ihan täpöllä kaikkea dadaa mitä Toverit heille syöttivät... Mutta ehtivät ne kuitenkin myrkyttää kansan ja riistää luonnonvarat, sen verran aikaa heillä kuitenkin oli. Ja kyllä se sosialismin aika täällä näkyy edelleen siellä täällä, mutta ei todellakaan pistä silmään. Jotkut metroasemat ovat edelleen siinä 70-luvun asussaan, jolloin sinapin eri sävyjä pidettiin universumin siisteimpinä väreinä. Museossa oli nähtävää noilta sorron vuosilta, ja eräässä huoneessa katsoimme samettivallankumouksen jälkeen tehdyn videon, joka kertoi noista synkistä vuosista ja myöhemmästä toivon heräämisestä. Kyllä se veli venäläinen on aina osannut enkä yhtään ihmettele jos paikalliset täällä eivät oikein pidä heistä.

Museoiden jälkeen pientä shoppausta ja sitten "kotiin" sulattelemaan. Olipa päivä!