Tulimma lentoasemalle kuin tuulispäät: Audi on NIIN vauhtisokea ja -kuuro auto, että en oikein tajunnut ajavani n.130 km/h melkein koko motarin... Fordsonin jälkeen luulee hetken ajavansa autolla eikä traktorilla.

Seutulassa olimme siis miltei tunnin aikataulua edellä, syynä lähinnä syksyllä James Bond-elokuvan kutsuvierasensi-illan kauhunhetket Porvoon moottoritiellä: tajusimme, että tasaisella nopeudella myöhästymme varmasti. Hurjastelemalla ehdimme silloin ja nyt otimme varman päälle.

Check-in-henkilökuntaa olikin jo paikalla vaikka varsinaiseen boarding-aikaan olikin vielä melkein kolme tuntia => laukut tarkastukseen ja turvatarkastuksen kautta loungen puolelle.

Mukavastihan tuo aika kului siideriä ja ölyttä ryystäessä. No, otimme kuitenkin patongit juomien seuraksi, ettemme näyttäisi liikaa suomalaisilta turisteilta. (Niin, joimme juomat, patongit jätimme syömättä...) K:n olisi kovasti tehnyt mieli Pikky Myy -kännykkäkorua, vaan sellaista hän ei saanut. Nyyh. Se on niitä valintoja. K jätti korun ostamatta joten turha on surra. :)

BTW ihme touhua lentokentällä; ilmaisia langatttomia verkkoja löytyy vaikka kuinka mutta niihin ei voi kytkeytyä jos ei mene Funnairin tiskiltä jotain hemmetin lisenssiä pyytämään. Typerää. Ei kai täällä mitkään opiskelijat netissä chattaisi öitä läpeensä vaikka verkot olisivat auki?

Nostimme myös rahaa täältä ottomaatista, välttääksemme Visan proviisiot. Eikä se muuten onnistunut ihan kommelluksitta, K nimittäin sössi Visa-electronin tunnusluvun VIISI kertaa ja kas, kortti lukittui. Sattumalta vähän myöhemmin silmiin osui Nordean money exchange-tiski, jonka erinomaisen mukava neiti avasi kortin. Nyt sitä rahhoo sitten saa myös ulkomailla ilman Visan komissiota. Hihii, sano.

Koneeseen noustessa henkilökunta pyysi matkustajia riveiltä 20 - 35 nousemaan ensin koneeseen ilmeisen syyn vuoksi: täytetään kone takaa koska koneeseen noustaan edestä. Eihän se kaikille mennyt jakeluun vaan käytävän tukkijoita oli kone puolillaan. Mikä hitto siinä on ettei ymmärretä puhetta?

Malaga, n. klo 20:30 paikallista aikaa.

Lentsikka otti Seutulassa myöhästymisen kiinni matkalla ja olimme jopa 10 minuuttia etuajassa perillä. Kyllä alkoikin jo tympiä koneessa istuminen ja suomalaiset sikalentomatkustajat. 6 tuntia alkoholitarjoilua (ja pahaa lentoruokaa) tekee myös varttuneemmista matkaajista täysiä idiootteja. Onneksi ei kuitenkaan ollut sen pidempi lento.

Matkalaukkuhihnalla jatkui sama idiotismi: tönötetään juovuksissa hihnan vieressä kärryineen vaimoineen kaikkineen ettei vaan kukaan muu saisi laukkujaan. Voi pahkura. Kaikesta estelystä huolimatta me olimme ensimmäisinä Tjäreborgin bussissa odottamassa. Doh. Oppaan ohje kuului "ovesta ulos ja oikealla n. 50m. Bussin kyljessä lukee Tjäreborg.". Tästä yksinkertaisesta ohjeesta huolimatta jotkut lähtivät etsimään bussia jostain aivan muualta. Suomi on ilmeisen vaikea kieli.

Perillä kirjauduimme hotlaan, purimma laukut komeroihin, haimme respasta nettitunnukset ja säilytyslokeron lukon (15€/viikko, 20€ deposit - maksu jonka saa takaisin palauttaessaan avaimen.) joka kannattaa ilman muuta ottaa: vakuutus ei korvaa jos sitä ei ole ja erityisesti näin lama-aikana hotelleistakin varastellaan. Passit jouduimme jättämään n. vuorokaudeksi respaan, hotelli tekee jotain viranomais-ilmoituksia siitä keitä hotellissa asuu. Saamme ne aamulla takaisin ja nekin on syytä säilöä kassakaappiin. Ainakin tiedämme missä ne ovat. :)

Rantabulevardi on täynnä kalaravintoloita jotka ovat ainakin sesonkina auki yömyöhään (paikalliset syövat aika myöhään, saattavat tulla ravintolaan vasta klo 23) mutta päätimme testata kuitenkin espanjalaisen pizzan ensin. Minun valinta, Klle huono omatunto. Hyvää ruoka kuitenkin oli, peittoaa suomessa asuvan etnisen vähemmistön valmistaman moskan mennen tullen. San Miguel palanpainikkeeksi maistui tod. hyvältä ja leppoisa lämmin ilta sai jopa hien nousemaan otsalle. Harmittamaan jäi ainoastaan se, että tilasin vahingossa pienen oluen...

Tästä on huomenissa hyvä jatkaa.