Ensimmäinen lomapäivä

Aamupalan jätimme tänään väliin, joimme raa'at kahvit huoneessa. Opas tuli hotellin respaan tänään n. Klo 10 ja säntäsimme häntä tapaamaan. Juttelimme vähän miten täältä pääsee junaan ja tilasimme vuokra-auton hotellille huomisaamuksi. Aviksen kotterot, joita Tjäreborg täällä välittää, vaikuttavat kalliilta verrattuna paikallisiin vuokraajiin mutta paikallisten hinnoista puuttuvat verot ja vakuutukset jotka saattavat sitten hieman yllättää... Noh, vedimme varmanpäälle ja otimme oppaan kautta auton. Toivottavasti vältämme vähän hässäkkää ja hämmennystä.


Oppaan neuvomana hiippailimme hotellin takaa kujaa myöten portaille ja sieltä keskustaan, jossa hörppäsimme kaffit ja patongit ja sitten pompimme juna-asemalle. Ostimme liput automaatista Malagaan ja hyppäsimme rautapyöräin kyytiin. Olisi muuten VR:llä vähän opittavaa täällä, automaatit ja hinnoittelu toimivat unelmasti. Hinta kokonaista 1,45€/hlö... Samalla rahalla ei pääsee kotona paikkurilla edes keskustaan!
Junamatka oli maisemiltaan melko tylsä (täällä tunnutaan rakentavan kovasti) mutta muutoin kohtuullisen nopea. Perillä suunnistimme oppaan ohjeistuksen mukaisesti vanhaan kaupunkiin, tehden matkalla pienen mutkan meren rantaan. Vanha Malaga olikin retken ehdottomasti parasta ja kauneinta antia. Arkkitehtuuri muualla kaupungissa oli vähemmän kaunista ja paikoin melkoisen Kekkoslovakkiamaista ja sai olon tuntumaan aika kotoisaksi. Ei siitä sen enempää.
Vanhassa kaupungissa tunnelma olikin sitten kuin suoraan Casablancasta; ikkunaluukkuja vanhahtavissa ikkunanpokissa, koristeellista arkkitehtuuria, kapeita kujia... Niin maan perusteellisen kaunista ja tunnelmallista. Jos turistit ja sisäänheittäjät suodatetaan katukuvasta niin vanha Malaga oli aika viihtyisä. Eikä tyrkyttäminen täällä silmille hyppää, Turkki on edelleen ihan omassa luokassaan.
Lounastimme eräässä tapas-paikassa jonka mainoksen saimme, ylläri ylläri, yhdeltä sisäänheittäjistä. Paikan tapakset olisivat kenties olleet ihan ok mutta ”broken eggs” - osasto, johon menun villiinnyttäminä sorruimme, oli kyllä aika pakarista. Itse otin broken eggs - setin kanalla joka olikin sinänsä ihan ok, mutta K:n valinta oli kinkkua ja se oli aika ällöttävää. Eikä broken egg muuten tarkoittanutkaan munakasta vaan ranskanpottuja valitulla höysteellä ja sekaan hajotettuja munia. Koko hässäkkä oli sitten paistettu pannulla runsaassa öljyssä. Nami nami.
Episodin jälkeen pyrimme hukuttamaan harmimme menemällä isohkoon ostariin shoppaamaan. Hintataso tuntuu täällä olevan aika lähellä suomea mutta valikoimaa ja pientä putiikkia on enemmän kuin riittämiin. Ostinkin sitten mielikuvituksellisesti viisi paria sukkia Malagan kävelykadulta pelkkiä sukkia myyvästä pikku putiikista sekä pienen lompakon lompakkoja myyvästä kaupasta.
Päivän humputeltuamme läksimme hyvissä ajoin ennen pimeän tuloa takaisin hotellille. Jälleen taskurahalla ostetut liput taskuun ja junaan. Matkalla poikkesimme vielä pieneen supermarkettiin ostamaan ne unohtuneet aamiaistarpeet; leipää, juustoa, metukkaa ja herkullista tomaattia. Kauppakin on melkein hotellin takapihalla joten näitä ei kaukaa tarvitse roudata.
Illastimme sitten hotellin kohdalla olevassa rantaravintolassa jota isännöi ilmeisesti Weird Al Yankowic tai hänen spitting imagensa. Niin oli näköinen että teki mieli pyytää häntä esittämään ”Eat it!”... Tyydyimme kuitenkin tilaamaan grillattua sardiinia ja kreikkalaista salaattia ja ah miten tällä kertaa ruoka vei kielen mahaan! Aivan loistavaa, jälleen. Kyllä se totta on mitä huhut kertovat; Välimeren rannalla kannattaa syödä kalaa. Tästä lampsimmekin sitten takaisin hotelliin suunnittelemaan huomista Gibraltarin reissua.